Päivä #2

Tukki virkosi uniltaan kahdeksalta ja katsoi ulos ikkunasta: harmaata ja ylhäällä sumua. Tunti lisää unta ja sitten lauta esiin bägistä, aamupalamunakkaat tulille ja valmistautuminen kauden ensimmäiseen laskupäivään. Aloitin päivän kipuamalla Médranin hissiasemalle, josta kävin ostamassa kausarin joka oli halpa kuin mikä, vain 1420chf eli 1234e. Ystävällinen kassarouva suositteli mulle myös sellaista lippua jolla pääsisi laskemaan 8 päivää Chamonixissä, se kun olisi maksanut vain 200chf lisää. Kieltäydyin kohteliaasti, sillä rupesi jo epäilyttämään mahtaako mun luottokortilla olla tarpeeksi katetta edes tuohon peruslippuun, mutta kyllä se läpi meni. Onneksi mäenlaskuhommat kuuluu mun työhön täällä, joten loppupeleissä en joudu itse pulittamaan tuota summaa.

Tänään oli siis vuorossa mun tän talven ensimmäinen laskupäivä. Päätin aloittaa iisisti, joten suuntasin skibussilla Savoleyresin rinnealueelle. Peltipurkkia muistuttavalla kabiinilla ylös ja siellä sitä oltiin 2354 metrin korkeudessa. Sää oli edelleen harmaa ja luntakin ripotteli vähäsen, armoton flättivalo eli sokkona mentiin. Savossa rinteet oli helppoja eli just hyviä palauttelemaan laskutuntumaa. Oikeastaan ainoa kuumottava asia oli ajoittain tosi kapeat siirtymät joiden reunasta oli monesti aika jyrkkäkin pudotus alaspäin. Eikä siinä kapeudessa sinänsä mitään, mutta kapeus yhdistettynä ohi täyttä vauhtia ohi suhaaviin suksijoihin teki hommasta toisinaan vähän kuumottavaa. Anteeksi vain häpyluu, koitan olla toistamatta jäätäviä eturuoskapannuja. En nimittäin itsekään pitänyt fiiliksestä, että halkean kahtia.

Savosta suuntasin vielä Les Ruinettesin punaisiin rinteisiin, joka olikin siitä haasteellinen paikka että löysin itseni mm. laskemassa siirtymää väärään suuntaan. Ei siis kovin vakuuttava tää mun ensiesitys Verbierin rinteissä, varsinkaan kun jo sunnuntaina pitäisi mahdollisesti lähteä asiakkaiden kanssa mäkeen, mutta onhan mulla vielä huomenna aikaa treenata ja opetella koko rinnealue, vaivaiset 400km. Noooh, ehkä päärinteet saa riittää. Mulla tosiaan piti olla kohteeseen perehtymistä ekat pari viikkoa, mutta nyt tulikin yksi äkkilähtökeissi eteen, joten ekat asiakkaat pamauttaa paikalle jo lauantaina. Ei siinä mitään, mitäpä sitä millään pehmeillä alotuksilla, vähän haastetta kehiin! Parhaani teen ja toivon että se riittää. Ainoa vain, että nyt illalla alkoi melkoinen dumppi, lunta tulee taivaan täydeltä ja ilmeisesti tätä jatkuu vielä muutama päivä. Ai että, en valita, mutta tämä toki tarkoittaa sitä, että huomenna en varmaan näe edes merkkitikkuja mäessä.

Mitä tulee täällä olemiseen, niin aika hämmentävää olla täällä ihan itsekseen, mutta toisaalta tää on myös tavattoman rentouttavaa. Kaikki on niin uutta ja erilaista, lähtien ihan ruokakaupan ranskankielisistä kermapurkeista siihen, että ei hajuakaan missä on niinkin olennainen asia kuin after ski –pubi. Joku muu on kyllä pubin löytänyt, sen verran känninen hoilotus ja kiljuminen kuuluu tällä hetkellä viereiseltä partsilta. Noniin, olishan se pitänyt arvata, ruotsalaisia… :D En ole vielä varsinaisesti tutustunut kehenkään, mutta kaikki kenen kanssa olen ollut juttusilla kuten esim. duunini käyttämän kuljetusfirman työntekijät ja huoneistofirman tyypit ovat olleet äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita. On ollut kiva huomata, miten hyvin sitä pärjää ainakin toistaseks ihan yksinään ja mun mielestä on oikeasti tosi jännää ja kivaa ottaa asioista selvää juurta jaksaen ihan itse. Enkku(kin) tuntuu olevan vielä vähän ruosteessa, joten ei auta muu kuin puhua puhua puhua virheistä välittämättä ja olla sosiaalinen. Eiköhän mullakin ala hulinat täällä varsin pian, joten nyt rentoudutaan.

Ja loppuun pahoittelut lähes kuvattomasta postauksesta. Mun kaikki elektroniikka oli kuolleena hetken aikaa joten kuvasaldo tältä päivältä nolla, kun eihän täällä helevetti toimi sähkötöpselit ilman adapteria. Adapteri hommattu, nyt pitää vaan tässä olkkarissa vuorotella katsoako ranskaksi dubattuja Simpsoneita (wtf, ne äänet on ihan pyllystä!) vaiko datailla. Suuret on ongelmat siis!

Näitä kelejä odotellessa. Kuva pöllitty täältä.