Mulla menee ihan kivasti, mites sulla?

Mä luovun nyt tosta mun alkuperäisestä pläänistä päivitellä tänne tarinaa jokaisesta päivästä. Ensinnäkin mun nettiyhteys on aivan surkea, joten jatkossa joudun todennäköisesti roudaamaan koneen johonkin wifi-verkolliseen kahvilaan piuhoineen adaptereineen päivineen, se raukka kun ei pysy päällä ilman virtajohtoa. Toisekseen, toivon ja epäilen, ettei mulla ole enää kohta aikaa istua joka ilta kämpillä naputtelemassa blogia, mutta ei hätää, kyllä mä jatkan raportointia säännöllisesti.

Mulla oli sunnuntaina tavattoman hyvä fiilis onnistuneen rinnenäyttöpäivän jäljiltä. Se oli nimittäin se päivä, joka mua etukäteen oli jännittänyt eniten, koska rinnealue ei todellakaan ole ihan vielä hallussa. Onneksi mulla kävi loistava tuuri, sillä osalla porukasta oli jo aiempaa kokemusta Verbieristä ja toiveissa hieman vauhdikkaampaa laskua, osa halusi hakea laskutuntumaa kaikessa rauhassa maisemiakin katsellen. Nappasin sukset pitkästä aikaa alle ja pääsin rennosti muistuttelemaan mieliin miten se homma ny menikään. Vauhdikkaammat saivat mennä omia menojaan ja me hitaammat fiilisteltiin kruisaillen kaikessa rauhassa. Sää ja näkymät oli ihan okei.

Illalla leijonan kitaan eli päätin lähteä tutustumaan yöelämään. Pari kolpakollista rohkeutta kurkusta alas ja kohti Farinetia. Ehdin olla siellä yksinäni ehkä jopa minuutin, kun törmäsin siihen lauantain lentokenttäkeikalla tutustumaani brittikundiin. Sitten mut jo esiteltiinkin koko porukalle ja törppö jos toinenkin saattoi virrata kurkusta alas. Nähtävästi baarimikoilta saa ilmaista juotavaa, kun näyttää tissit. Riippuu tosin varmaan vähän tisseistä, eli siis parempi jos ei riipu. En se minä ollut, vaan jotkut semityrkyt brittivosut. Ilta jatkui Casbahissa, josta mulla ei olekaan hirveästi enää kommentoitavaa. Meni ihan kippailuliiton hommiksi. Oli varmaan hemmetin hauskaa, ainakin eilisistä oloista päätellen.

Tänään on taas satanut lunta ja ollut sumuista. Olin mäessä muutaman tunnin, mutta laskut ei oikein sujunut kun näkyvyys oli jälleen niin olematon. Sais nyt tulla yks mega-aurinkoinen päivä, semmonen täydellinen rinnepäivä jolloin laskeminen tuntuu helpolta, naurattaa kun on niin onnellinen, aurinko porottaa mutta rinteet on silti hyvässä kunnossa ja kalja maistuu elämän eliksiiriltä after ski –puljun terassilla. Eiköhän niitä ole tulossa, en vaan malttaisi odottaa. Illalla on luvassa jotain stand up –komedia settiä, huhupuheiden mukaan Verbierin suomalaiskööri on tänään irti joten pitänee lähtee tutustumaan. Ei tästäkään varmaan ihan täysin selvin päin selvitä, mutta yritän ottaa iisisti. The famous last words ja sitä rataa…